lauantai 31. joulukuuta 2016

Kiitollinen

Olen jo muutaman viikon ajan miettinyt kirjoittaa tänne monista ajatuksista, joita risteilee päässäni nykyään yhä useammin ja päätin, että näin vuoden viimeisenä päivänä olisi paras kertoa teille niistä. Suurin osa ajatuksistani liittyy vuoteen 2016 ja sen monenlaisiin tapahtumiin, joista olen jo aikaisemmin tänne jotain kirjoitellut.


Ensimmäinen asia, mikä loppuvasta vuodesta tulee mieleen, on kiitollisuus. Olen vihdoin tänä vuonna ymmärtänyt kunnolla kuinka etuoikeutettu ja siunattu olen. Saan elää elämää, joka auttaa minua saavuttamaan tavoitteeni ja haaveeni. Kaikilla ihmisillä on haaveita ja vain murto-osa saa edes mahdollisuuden toteuttaa ne. Itse olen saanut nyt ottaa muutaman askeleen haavettani kohti ja se tuntuu uskomattomalta.

Kuluneella viikolla olen katsonut mökillä ollessamme myös normaalista poiketen telkkarista dokumentteja. Pari iltaa sitten katsottiin vanhempien kanssa dokumentti terroriteoista. Sinä iltana, kun nukkuminen oli vaikeaa ja pää oli täynnä ajatuksia tuosta ohjelmasta, sain mennä nukkumaan äidin viereen kuten joskus pikkutyttönä ja nukahtaa sormet kiedottuna äidin sormeen.


Koen olleeni aina erittäin onnellinen perheestäni, kotimaastani ja monista mahdollisuuksista, joita nämä kaksi asiaa ovat minulle suoneet. Perheessämme vanhempamme tekevät minun ja pikkuveljen vuoksi mitä vain. En sano sitä, ettei perheessämme ole koskaan erimielisyyksiä, sillä se ei olisi totta. Kuitenkin nyt, kun olen vanhempi, koen, että elämä on myös perheessä helpottunut. Voin olla isompana apuna vanhemmilleni ja käydä syvällisiäkin keskusteluja heidän kanssaan.

Mielestäni vanheneminen iässä ei aina tarkoita suoraan henkistä kasvua. Tunnen aikuistuneeni ja itsenäistyneeni tänä vuonna kertarysäyksellä. Taaksepäin kun miettii, niin tulihan se kohdallani aika äkkiä. Omillaan asuminen tärähti ymmärrykseen vasta reilu kuukausi muuton jälkeen. Silloin ajatukset tuntuivat muuttuvan syvällisemmiksi ja se pieni lapsen pinnallisuus tuntui haihtuvan. Aloin ajattelemaan enemmän ja ymmärsin joidenkin mietityttämään jääneiden asioiden tarkoituksen. Siihen asti kaikki Vuokatissakin tuntui vain uudenlaiselta leiriltä.


Tämän vuoden tapahtumien seurauksena olen oppinut ajattelemaan asioita pitkällä tähtäimellä. Kaiken ei tarvitse olla vielä kuten haluaisin. Kaikkiin asioihin voi jotenkin vaikuttaa, mutta joitakin ei itse voi päättää ja tulevaisuuttaan näin ennalta määritellä. Toivon elämältäni tiettyjä asioita ja olen valmis tekemään niiden eteen paljon töitä, mutta lopputulos näkyy myöhemmin tulevaisuudessa. Jos tavoitteen eteen joutuu tekemään paljon töitä, myös kiitollisuus ja nöyryys kasvavat matkan varrella. Toivon, että oppisin vielä näyttämään kiitollisuuteni paremmin. Onneksi saan kirjoittaa näistä asioista tänne blogiin, sillä joidenkin asioiden sanominen ääneen voi olla vaikeaa, vaikka haluaisikin niiden tulevan esille.





Lopuksi vielä iso kiitos kaikille ihan mielettömän upeasta vuodesta! Olen saanut uskomattoman paljon tukea tänä vuonna myös tuntemattomilta, joka tuntuu hienolta, kiitos. Kiitos myös vanhemmilleni, isovanhemmilleni, ja muille tukijoilleni vilpittömästä avustanne ja tuestanne. Olen erittäin otettu ajatuksista, joita suotte tänne päin. Nauttikaa tulevasta vuodesta täysillä, sillä niin minäkin aion.

Ella

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti